perjantai 31. tammikuuta 2014

Kikhernekeitto

























Täältä löytyi helppo ja terveellinen keitto-ohje. Vähän piti taas improvisoida, mutta perusjutut ihan samat kuin alkuperäisessä reseptissä.

4 annosta
500-600g kypsiä kikherneitä
300g bataattia (tai porkkanoita)
2 rkl seesamiöljyä
1 sipuli
1/2 tl kurkumaa
1/2 tl paprikajauhetta
1/3 tl juustokuminaa 
2 valkosipulinkynttä
1 kasvisliemikuutio 
suolaa
turkkilaista jogurttia

Huuhtele kikherneet juoksevan veden alla. Kuori bataatit (tai porkkanat) ja pilko isoiksi kuutioiksi. Hienonna myös sipuli sekä valkosipulinkynnet. 

Kuullota sipuli kattilassa seesamiöljyssä. Lisää lopuksi kaikki mausteet sekä valkosipuli ja jatka kuumentamista muutama minuutti. (Näin mausteiden aromit tulevat paremmin esille.) Lopuksi lisää kuutioitu bataatti (tai porkkana), liemikuutio sekä vettä n. 1 litra. Keitä 10 minuuttia.

Ota iso kourallinen kikherneitä erilleen koristelua varten. Lisää loput kikherneet kattilaan ja jatka keittämistä, kunnes bataatit (tai porkkanat) ovat pehmeitä. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää vettä tai kasvislientä, jos tuntuu, että keitto jää liian paksuksi. Mausta tarvittaessa suolalla. 

Erikseen otetut "koristelukikherneet" kannattaa paahtaa seesamiöljyssä. Näin keittoon saadaan vähän pureskeltavaa. N. 5 minuutin pyörittely pannulla kuumassa öljyssä riittää.

Keittoa ei kannata jättää kovin paksuksi, sillä kikherneiden "jauhoisuus" tekee keitosta joka tapauksessa aika tuhtia tavaraa... Lisukkeena kannattaa tarjota raikasta paksua jogurttia!



torstai 30. tammikuuta 2014

Kesäkurpitsa-vuohenjuustolasagne

Tästä piti alun perin tulla kesäkurpitsa-ricottalasagne, mutta ricotta oli kaikkialta (=kolmesta kaupasta) loppu. Ricotta korvaantui sitten vuohenmaidosta tehdyllä tuorejuustolla. Tavallinen vuohenjuustopötkylä toimii myös varmasti yhtä hyvin, jos tuorejuustoversiota ei ole saatavilla. Sen voi joko sulattaa valkokastikkeen joukkoon tai viipaloida suoraan lasagnen väliin. 

Kuumana lasagne on helposti ihan velliä, mutta jäähtyessä rakenteesta tulee tiiviimpi. Ohjeen pikapeston voi korvata myös kaupan valmiilla pestolla.

6:lle henkilölle
10 dl maitoa
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
suolaa
pippuria
3 dl juustoraastetta
200g vuohen(tuore-)juustoa
600 g kesäkurpitsaa
2 valkosipulinkynttä
100g pinjansiemeniä
1 ruukku basilikaa
1/2 dl oliiviöljyä
25-30 lasagnelevyä 

Sulata voi, lisää vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi. Vatkaa maito vähitellen voi&jauho-seokseen ja jatka keittämistä, kunnes kastike paksuuntuu. Sekoita koko ajan, jotta maito ei pala pohjaan. Lopuksi lisää 2 dl juustoraastetta sekä vuohenjuusto. Mausta suolalla ja pippurilla.


Hienonna basilika, valkosipulit ja pinjansiemenet monitoimikoneessa tai huhmareessa. Lisää lopuksi öljy ja ripaus suolaa.

Tee kesäkurpitsasta ohuita suikaleita juustohöylän avulla.


Voitele uunivuoka voilla tai öljyllä.
 Laita pohjalle ensin kerros valkokastiketta. Sen jälkeen kerros lasagnelevyjä, jonka jälkeen kerros pestoa ja kesäkurpitsasuikaleita. Kesäkurpitsojen päälle voi vielä pyöräyttää myllystä muutaman kierroksen suolaa. Sitten vaan toistetaan näitä kerroksia, kunnes kaikki ainekset ovat vuoassa. Valkokastike, lasagnelevyt, pesto, kesäkurpitsat jne...

Viimeisenä laita lasagnen pinnalle ohut kerros valkokastiketta sekä loput juustoraasteet. 

Paista 175-asteisessa uunissa n. 50 minuuttia. 
 
Huom.
Pesto kannattaa jakaa vain kahteen väliin, sillä sitä on sen verran vähän.
Valkokastiketta kannattaa laittaa melko ohut kerros jokaiseen väliin, sillä yhdessä kesäkurpitsasta irtoavan nesteen kanssa se tekee muuten lasagnesta liian löysän. 

lauantai 25. tammikuuta 2014

Siikarullat valkoviinissä & palsternakkapyree

Alun perin ruokalistalla oli kuharullia. Kuha kuitenkin vaihtui lennosta siikaan, sillä kalatiskin kuhafileet muistuttivat kooltaan lähinnä kirjolohta. Pienet villisiikafileet sen sijaan sopivat tähän rullausideaan täydellisesti. 


5-6 pientä suomustettua siikafileetä (à 100-150g)
oliiviöljyä
3-4 salottisipulia
100g tuorejuustoa
salviaa
suolaa
mustapippuria
1,5 dl valkoviiniä

Pyree:
n. 500g palsternakkaa
2 jauhoista perunaa
vettä
3-4 dl täysmaitoa
50g  voita
suolaa

Pyree kannattaa valmistaa ensiksi. Kuori ja pilko palsternakat ja perunat. Keitä niitä suolatussa vedessä, kunnes ne ovat pehmeitä. Kaada vesi pois ja soseuta juurekset. Sekoita joukkoon maitoa niin, että seoksesta tulee pehmeää muussia. (Tässä vaiheessa vedin soseen vielä siivilän läpi, jotta lopputulos olisi täydellisen tasainen.) Lopuksi lisää joukkoon vielä voi ja tarkista, että sose on tasaista. Mausta tarvittaessa suolalla. Pyree saa kuitenkin jäädä makeahkoksi...

Hienonna kuoritut sipulit ja kuullota niitä kuumalla öljytyllä pannulla, kunnes ne ovat pehmeitä. 

Poista siikafileistä ruodot pinseteillä. Levitä fileiden päälle ohut kerros tuorejuustoa sekä reilusti suolaa ja pippuria. Lisää jokaisen fileen päälle myös kuullotettua sipulia sekä tuoreita salvian lehtiä. Kääri fileet varovaisesti löysälle rullalle ja aseta öljyttyyn uunivuokaan. Pienessä vuoassa kalat pysyvät kasassa hyvin ilman minkäänlaista kiinnitystä. Jos kaloja ei kuitenkaan saa aseteltua tiiviisti ja tuntuu, että ne aukeavat uunissa, kannattaa kiinnityksessä käyttää apuna muutamaa hammastikkua.
Päälle voi repiä vielä tuoretta salviaa.
Kaada lopuksi reilu desi valkoviiniä kalojen päälle. Ripottele rullien pinnalle myös hieman suolaa.

Peitä vuoka foliolla ja laita se 200 asteiseen uuniin n. 20 minuutiksi. Folion ansiosta kalat kypsyvät valkoviinihöyryssä ihanan pehmeiksi. 
Tarjoa valmiit kalarullat palsternakkapyreen ja esimerkiksi höyrytetyn parsakaalin kanssa. 

Ja lopuksi vielä kiitos maksumiehelle, ruotojen nyppijälle, kattajalle ja siivoojille... ja syöjille. Nähään ens perjantaina...




perjantai 24. tammikuuta 2014

Chia-patukat

En nyt kirjottele tähän sen enempää Chian terveysvaikutuksista, mutta tuolta voi lukea taustaa tästä maagisesta supersiemenestä. Useimmiten Chiasta valmistetaan "geeliä" tai tuorepuuroa. Chia-siemeniä voi kuitenkin käyttää myös leivonnassa ja hyödynsinkin niitä tämmöisissä vähän terveellisemmissä "myslipatukoissa".
1 dl pehmeitä  kuivattuja aprikooseja
1 dl pehmeitä kuivattuja taateleita
1 dl kokonaisia manteleita
1/2 dl auringonkukansiemeniä
1/2 dl pellavansiemeniä
1/2 dl chia-siemeniä
2 rkl hunajaa
3 dl isoja kaurahiutaleita
1/2 dl kookosöljyä
1 kananmunanvalkuainen

lisäksi: puolikkaan vaniljatangon siemenet 
TAI 
1/3 tl kardemummaa


Laita aprikoosit, taatelit ja mantelit tehosekoittimeen (tai vastaavaan). Anna koneen käydä, kunnes hedelmät ja mantelit ovat muuttuneet pehmeäksi tasaiseksi massaksi. Sekoita tähän massaan kaikki loput ainekset sekä mausteeksi joko kardemummaa tai vaniljatangon siemenet. 

Levitä seos leivinpaperin päälle uunipellille n. 20 cm x 20 cm kokoiseksi levyksi. Paista 200 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

Paistoaika riippuu "myslilevyn" paksuudesta. Siinä vaiheessa, kun reunat alkavat tummenemaan, pitää pelti ottaa pois uunista.

Levy kannattaa leikata palasiksi kuumana. Myslipatukat kovettuvat jäähtyessään.






torstai 23. tammikuuta 2014

Munakoiso-kvinoasalaatti

Kvinoa eli kinua eli quinoa on luontaisesti gluteeniton pseudovilja. Se on ruokakasvi, joka muistuttaa ehkä eniten riisiä ja kuskusia. Kvinoa ei siis ole vilja, vaan sukua esimerkiksi punajuurelle ja pinaatille. Eniten kvinoaa viljellään Etelä-Amerikassa. Se on kuitenkin saatu kasvamaan myös Suomen haastavissa olosuhteissa kymmenien vuosien kehitystyön tuloksena. 

FAO eli YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö nimesi vuoden 2013 "kvinoan vuodeksi"  (The International Year of Quinoa). Syitä tähän kunniamainintaan olivat kvinoan erinomaiset ravintoarvot sekä sen mahdollisuudet taistelussa nälänhätää ja köyhyyttä vastaan (Lähde). 

Vertailin Finelin sivuilla kvinoan ja pitkäjyväisen riisin ravintoarvoja. Riisin energiasta n. 9% tulee proteiinista, kun taas kvinoassa proteiinia on 14-16%. Kvinoassa on selvästi riisiä enemmän rasvaa, mutta myös hyödyllisiä kivennäis- ja hivenaineita kuten rautaa, kaliumia, magnesiumia ja seleeniä. 100g kvinoaa sisältää kuitua noin 7g kun taas riisi vain 1,7g. Tämän kaiken lisäksi kvinoassa on kaikkia ihmisen tarvitsemia välttämättömiä aminohappoja.
Kohtalaisen hyvä hiilihydraatin lähde siis...
Kvinoa toimii hyvin riisin ja kuskusin korvikkeena erilaisten lihojen ja kastikkeiden kanssa. Siitä saa myös helposti kylmiä ja lämpimiä salaatteja, joista tässä yksi... 

Sellaisenaan kahdelle - lihan lisukkeena neljälle.


 1 dl kvinoaa
2 dl vettä
350g munakoisoa (1 iso)
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
pieni rasia kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä
mustapippuria 
suolaa
ruukku rucolaa
150 g fetaa

Huuhtele kvinoa kuumalla vedellä. Itse kaadon siivilässä olleen kvinoan päälle noin litran lähes kiehuvaa vettä suoraan vedenkeittimestä. Tämän jälkeen laita huuhdellut kvinoat ja 2 dl uutta raikasta vettä kattilaan ja keitä n. 15 minuuttia. Keitinveteen kannattaa lisätä hieman suolaa. 

Leikkaa munakoiso n. 1 cm paksuisiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet talouspaperin päälle ja ripottele hieman suolaa niiden päälle. Odota n. 5 minuuttia ja pyyhi munakoisojen pinnalle noussut neste pois. (Kiireessä tämän itketysprosessin voi kuitenkin ohittaa, sillä  munakoisolajikkeet eivät enää nykyisin ole kovin karvaita...) 
Itketyksen jälkeen leikkaa munakoisot isohkoiksi kuutioiksi. Pilko myös sipuli ja halkaise kirsikkatomaatit kahtia.


Kuumenna öljy pannulla ja kuullota siinä sipulit. Sipulien pehmennyttyä lisää joukkoon munakoisopalaset sekä murskattu valkosipulinkynsi. Paista kunnes munakoisot ovat melko pehmeitä (n. 5 min). Lisää lopuksi tomaatit sekä keitetty kvinoa. Sekoita. Mausta suolalla ja pippurilla.
Lisää rucola ja murennettu feta lämpimän salaatin joukkoon juuri ennen tarjoilua. 

Sen verran vielä ruokatietoutta, että kuvassa näkyvä vaaleanpunainen suola on ruususuolaa. Tämmöisten "parempien" suolalaatujen käyttäminen on noussut isoksi trendiksi viime vuosina ainakin kaupan kasvaneiden suolavalikoimien perusteella. Ruususuola sisältää monia mineraaliaineenvaihduntaa sääteleviä alkuaineita, joita ei kemiallisesti puhdistetussa natriumkloridissa ole. Myös siis suolan liiallisesta prosessoinnista voidaan olla huolissaan... Punainen suola on siis "luonnollisempi" ja ravintorikkaampi vaihtoehto.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Chorizopasta

Viime viikon opiskelupiiri sai kokea kaikenlaisia jännittäviä ruokahetkiä (Sanna, en puhu siitä kanasta). Perjantai päättyi niinkin hienostuneeseen ruokaan kuin nakit ja makaronit - tai no pennepasta ja chorizo. 
Itse vedin pienet valkosipuliöverit laittamalla tähän satsiin 2 isoa valkosipulinkynttä sekä valkosipulilla maustetun tomaattimurskan. Ohjeessa pikkasen maltillisempi määrä valkosipulia. 
Chilin määrää kannattaa säädellä sen mukaan, kuinka tulinen chorizo on kyseessä. Joissain makkaroissa on aika paljonkin potkua ja toisissa taas ei ollenkaan... Tässä pikaruoassa on käytetty kypsää chorizo-makkaraa. Myös raakamakkaraversio käy hyvin, kunhan vain muistaa kypsentää sen kunnolla.

4 annosta


oliiviöljyä
palanen chiliä (1/3)
1 valkosipulinkynsi
1 paprika
300 g chorizoa
400g tomaattimurskaa
1 tl sokeria
mustapippuria
oreganoa ja basilikaa (tuoretta tai kuivattua)
(suolaa)

400 g pastaa
vettä
suolaa

Pilko pieneksi palanen chiliä (ei siemeniä!) sekä yksi valkosipulinkynsi. Paloittele myös paprika sekä chorizomakkarat.
Keitä pasta kypsäksi suolatussa vedessä.

Kuumenna reilusti öljyä pannulla ja pehmennä siinä chili ja valkosipuli. Lisää mukaan chorizot sekä paprikat ja jatka paistamista muutama minuutti. Lopuksi lisää tomaattimurska ja sokeri. Anna kiehua muutama minuutti ja mausta yrteillä ja pippurilla (ja suolalla). Chorizo on luultavasti niin suolaista, ettei suolaa tarvitse lisätä.

Sekoita pasta ja kastike keskenään. Syö.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Porkkanakakku

Tästä leipomisprojektista löytyi kaikki mun normaalille keittiökäyttäytymiselle ominaiset piirteet: 

1. Älä suunnittele. Äkillisen päähänpiston seurauksena noin kolmasosa tarvittavista aineista puuttui.
2. Suurpiirteisyys on ok. Lotta 14v. oli unohtanut kirjoittaa reseptilappuseen noin puolet mittayksiköistä. Ei sillä niin väliä, onko kyseessä dl, g, kg, tl vai rkl...
3. Kapinoi. Ohjeita ei voi ikinä noudattaa sellaisenaan, vaan niitä on aina pakko muutella. Tähän taikinaan piilotin mm. (ylikypsän) banaanin sekä (kuivahtaneen) appelsiinin.
4. Ole laiska. Jos yleiskoneen kulhoa ei jaksa tiskata, voi kaikenlaiset vatkaamisvaiheet ohittaa ja sekoittaa kaikki ainekset samalla kertaa ruokahaarukkaa apuna käyttäen.
5.  Ole kärsimätön. Oli pakko päästä pursottelemaan kuorrutetta vielä lämpimän pohjan päälle. Tästä seurasi toisen asteen sulamistapaturma.
6. Suurpiirteisyys osa 2. Loppuvaiheessa unohtui jo aineiden mittaaminen ja tomusokeria kaadettiin suoraan purkista.
7. Sotke. Myös tietokone ja kamera saivat kevyen taikinakuorrutuksen (terkkuja isille <3)

... MUTTA, 
kaiken tän jälkeen lopputuloksena oli älyttömän kostea ja mehevä kakku.
Pohja:
2 dl porkkanaraastetta
1/2 dl appelsiinimehua
1,5 dl rypsiöljyä
1 banaani
2 kananmunaa
2 tl kanelia
1,5 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1,5 dl ruokosokeria
0,5 dl siirappia 
(siirapin ja ruokosokerin voi korvata 2 dl fariinisokeria)
4 dl vehnäjauhoja

Kuorrute:
n. 2 rkl rahkaa
100 g sulatejuustoa
1/2 - 1 pkt tomusokeria (1 pkt = 500g)


Raasta porkkanat ja muussaa banaani. Sekoita kaikki pohjan ainekset keskenään. Kaada taikina voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Itse paistoin pohjan silikonisessa vuoassa (n. 25cm x 25cm). Varmasti onnistuu myös pyöreässä kakkuvuoassa. 
Paista kakkua 200 asteisessa uunissa 25-30 minuuttia. Paistoaika riippuu pohjan paksuudesta. Kypsyyttä kannattaa kokeilla tikulla. 

Sekoita rahka ja sulatejuusto keskenään. Lisää seokseen tomusokeria, kunnes se on riittävän paksua. 
Tomusokerin määrä riippuu mm. rahkan ja juuston kosteudesta (näissä suuria eroja) sekä siitä, miten kuorrutteen haluaa levittää kakun pinnalle. Pursotettaessa massan täytyy olla paksumpaa kuin veitsellä levitettäessä.

Levitä kuorrute jäähtyneen pohjan päälle veteen kastetulla veitsellä tai jonkinlaisella pursotinratkaisulla. Pohjan voi leikata palasiksi ennen kuorrutteen levittämistä tai sitten kuorruttaa sellaisenaan ja tarjota yhtenä suurena kakkuna. 

torstai 16. tammikuuta 2014

Maapähkinävoiwokki

Tässä tämän perheen (lukiolais)vauvan toiveruoka. Mitään ihmeellistä ohjeessa ei ole, mutta arkistoin sen tänne kahdesta syystä:
1. Kouluaikojen kiinankaalitraumoista voi toipua. Kiinankaali on oikeesti hyvää - ainakin kevyesti paistettuna.
2. Ei pidä unohtaa maapähkinävoita ruoanlaitossa. Se on hyvää - muuallakin kuin leivän päällä.

Tästä syö 4 - ehkä jopa 5.
Ohjeen määrät suuntaa antavia.

öljyä (esim. rypsi-)
400g broilerin rintafileitä
250 g herkkusieniä
1 paprika
1/4 isosta kiinankaalista
1/2 dl soijaa
3 rkl seesamiöljyä
3 rkl mirin-kastiketta (tai vähän sokeria)
3 rkl maapähkinävoita
puolikas sitruuna
350 g nuudeleita

Lisämateriaalina:
korianteria
kuorittuja maapähkinöitä

Suikaloi broileri. Paloittele herkkusienet, paprika sekä kiinankaali isohkoiksi palasiksi.

Keitä nuudelit valmiiksi (ohje löytyy luultavasti pakkauksesta).

Paista broilerit kypsäksi öljyssä. Lisää kypsien broileripalasten joukkoon herkkusienet sekä paprikat ja paista minuutti tai kaksi. Paprikoiden kuuluu jäädä rapsakoiksi. 

Tämän jälkeen lisää puolikkaan sitruunan mehu, soija- ja mirin-kastikkeet, seesamiöljy sekä maapähkinävoi. Sekoittele. Lopuksi heitä sekaan myös kiinankaali sekä keitetyt nuudelit. Kääntele wokkia kuumalla pannulla muutama minuutti. Syö.




tiistai 14. tammikuuta 2014

Raspberry cheesecake -jäätelö

Maailman suurimmalle Ben & Jerry -fanille täytyi tietysti tehdä jäätelöä. En ehtinyt sekoittelemaan jäätelömassaa kesken jäädytyksen, vaan iskin sen suoraan pakastimeen jäätymään n. 5 tunniksi. Tämän jälkeen jäätelö oli kivikovaa, mutta oltuaan pöydällä n. 15 minuuttia se pehmeni rakenteeltaan hyväksi ja siitä sai pyöräyteltyä palloja. Syötiin jäätelö hollantilaisten vohvelikeksien (kiitos Riikka!) sekä tuoreiden vadelmien kanssa.  

2 dl kuohukermaa
2 kananmunan keltuaista
2 dl tomusokeria
130 g valkosuklaata
100g tuorejuustoa
200g pakastevadelmia
2 rkl vettä

+
tomusokeria
tuoreita vadelmia
vohveleita
valkosuklaata

Sulata valkosuklaa vesihauteessa tai mikrossa (onnistuu myös uunissa tai ihan vaan kattilassa miedolla lämmöllä). Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää kermavaahtoon kananmunien keltuaiset, 1 dl tomusokeria, tuorejuusto sekä sulatettu valkosuklaa samalla voimakkaasti vatkaten. Kaada seos pakastuksen kestävään astiaan. (Vinkki: kannattaa huomioida myös se, että astia mahtuu pakastimeen...)

Keitä pakastevadelmia kattilassa yhdessä veden kanssa muutama minuutti. Lisää vadelmien joukkoon 1 dl tomusokeria. 

Ota erilleen n. 1 dl vadelmasosetta ja sekoita se kevyesti jäätelömassan joukkoon. Vadelmasose kannattaa vain kaataa tasaisesti seoksen päälle ja tämän jälkeen kevyesti pyöräyttää lusikalla. Liiallinen sekoittelu tekee koko jäätelömassasta vaaleanpunaista. Itse halusin, että vadelmaraidat erottuvat valmiissa jäätelössä.  
Vadelmasoseen lisäämisen jälkeen laita jäätelö pakastimeen vähintään neljäksi tunniksi. Jäätelömassaa voi sekoitella puolen tunnin välein, jos muistaa, jaksaa ja ehtii.

Ylijääneen vadelmasoseen voi tarjoilla kylmänä tai kuumana valmiin jäätelön kanssa. Halutessaan siihen voi vielä lisätä tomusokeria. Jäätelö on kuitenkin sen verran makeaa, että lisäsokereita ei välttämättä tarvita. Vadelmasoseen voi myös soseuttaa sauvasekoittimella, jos tuntuu ettei se ole tarpeeksi sileää muuten.





Mustajuurikeitto

Mustajuuri kuuluu monen ruokakaupan valikoimaan ympäri vuoden. Se sisältää runsaasti rautaa ja on siksi hyvä osa esimerkiksi kasvissyöjien ruokavaliota. Mustajuuri on sukua voikukalle, minkä huomaa katkaistusta juuresta tihkuvasta maitiaisnesteestä. Maku on kuitenkin hyvin mieto ja muistuttaa eniten ehkä tankoparsaa. Mustajuurta voi parsan tavoin syödä sellaisenaan keitettynä, paistettuna tai höyrytettynä. Ehkä kuitenkin yleisimpiä käyttötapoja sille ovat keitot ja pyreet.

Kaupasta ostettuna mustajuuret ovat usein paksun multakerroksen peitossa. Ne kannattaa kuoria juoksevan veden alla, sillä vaalea juuriosa tummuu omenan tavoin hyvin nopeasti. 

Googlaillessani mustajuurta tuli aika nopeasti vastaan sanat "hankala" sekä" dirty stick"
... 
Tässä ohjeessa ei kuitenkaan ole mitään hankalaa, jos vain osaa käyttää kuorimaveistä. Likainen kuorikerroskin katoaa siinä samalla. 

Jos tykkää parsasta, kannattaa antaa mahdollisuus myös mustajuurelle. Kivaa vaihtelua perinteisiin porkkana-purjokeittoihin.
2-3 annosta
300g mustajuuria (n.3 kpl)
1 sitruuna
1 peruna
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
pala voita
1 dl valkoviiniä
1-1,5 dl kuohukermaa
vettä
1 rkl kasvisfondia (tai liemikuutio)
suolaa
mustapippuria


Kuori mustajuuret juoksevan veden alla ja laita ne heti kulhoon, jossa on vettä sekä yhden sitruunan mehut. Näin ne pysyvät kauniin valkoisina. 

Hienonna sipuli sekä valkosipuli pieneksi. Kuutioi peruna ja mustajuuret suunnilleen samankokoisiksi paloiksi.
Laita kattilaan isohko nokare voita ja kuullota siinä sipuli. Varo polttamasta!

Lisää sekaan valkosipuli sekä mustajuuri- ja perunakuutiot. Sekoittele kuutioita kuumassa kattilassa yhdessä sipulin kanssa muutama minuutti. Lisää valkoviini ja jatka sekoittelua hetkisen. Tämän jälkeen kaada kattilaan vettä niin paljon, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Lisää myös kasvisfondi (tai liemikuutio). Keitä, kunnes perunat ja mustajuuret ovat pehmeitä. Tässä kestää 15-20 minuuttia palasten koosta riippuen.

Kun kasvikset ovat pehmenneet, kaada osa liemestä toiseen astiaan. Soseuta juurekset ja lisää kerma. Kaada mukaan keitinlientä sen verran, että keitto saavuttaa halutun paksuuden. Lopuksi maista ja mausta suolalla ja pippurilla.
Ja mitä noi roskat tossa päällä on? ... Jokaisen kotikeittiön fine dining -kikat: lehtipersilja, ranskankerma ja maitovaahto.
 - Säälittävää kuvausrekvisiittaa siis. 
Voi korvata esimerkiksi oliiviöljyllä tai tryffeliöljyllä. Keitto voidaan tarjoilla myös vaikkapa savuporon, pekonin tai paahdettujen saksanpähkinöiden kanssa.


sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Fenkolisimpukat

Simpukoita näkee usein kaupan tiskeillä, mutta jostain syystä kovinkaan moni ei uskalla niitä ostaa. Sinisimpukoiden kilohinta liikkuu siinä 7 ja 10 euron välillä, eli kyse ei ole kovinkaan kalliista herkusta. Sen lisäksi simpukat valmistuvat muutamassa minuutissa ilman mitään erikoistaitoja. 

Simpukoita myydään lähes kaikissa kalatiskillisissä kaupoissa - useimmiten loppuviikosta. Niitä myydään sekä kilon painoisissa verkkopusseissa että 1,5 kg "kattilavalmiissa" pakkauksissa. Joistain paikoista simpukoita voi ostaa myös irtotuotteena juuri haluamansa verran. Joskus myyjät käyvät simpukat yksitellen läpi ostohetkellä. Siinä tietysti saattaa säästää hävikin hinnan, mutta simpukat on joka tapauksessa käytävä läpi uudelleen vielä kotona. Vakuumipakattuja "ready-to-eat" -simpukoita ei tarvitse käydä yksitellen läpi, vaan koko laatikon sisällön voi kaataa kattilaan sellaisenaan. Elävien simpukoiden lajittelua on kuitenkin turha arastella, sillä sen tekee muutamassa minuutissa. 

Simpukat kannattaa ostaa samana päivänä kun ne valmistaa. Simpukat täytyy kuljettaa kaupasta kotiin joko laatikossa, johon on tehty ilmareikiä tai muovipussissa, jonka suu on riittävän avoinna. Simpukoiden on saatava happea, jotta ne eivät kuole. Ei siis mihinkään suljettuun muovipussiin...

1 kg simpukkapussi riittää alkuruoaksi jopa kuudelle, mutta pääruokana kahdelle tai kolmelle. Simpukat itse eivät ole tämän ruoan täyttävin osuus, vaan vaalea leipä, jota kastetaan kermaiseen liemeen. 

1 kg sinisimpukoita
reilusti oliiviöljyä
1 fenkoli
2 valkosipulinkynttä 
1-2 sipulia
2 dl kuivaa valkkaria
1 sitruuna
1 tl Dijon-sinappia
2 dl kuohukermaa 
palanen voita
mustapippuria
lehtipersiljaa

leipää

Huuhtele simpukat juoksevan kylmän veden alla. Usein simpukat ovat tässä vaihessa hieman raollaan. Kopauta simpukoita esim. tiskialtaan reunaan ja katso rupeaako simpukka sulkeutumaan. Sulkeutuminen tarkoittaa sitä, että simpukka on elossa ja syötävä. Simpukat jotka kopauttelusta huolimatta pysyvät täysin auki ovat kuolleita ja ne on heitettävä pois. 

Kaada kattilan pohjalle reilusti oliiviöljyä ja kuullota pieniksi pilkottu sipuli ja fenkoli. Purista lopuksi joukkoon myös valkosipulinkynnet. Lisää sitten mukaan valkoviini, iso palanen voita sekä lusikallinen Dijon-sinappia. Lopuksi kaada kattilaan sinisimpukat. Pyöritä kauhalla ympäri muutaman kerran ja lisää kerma sekä sitruunan puristettu mehu.Tämän jälkeen sulje kattilan kansi ja ravistele kattilaa muutamaan otteeseen. Simpukat kypsyvät ja avautuvat muutamassa minuutissa. Jos kattila on hyvin pieni, kannataa simpukoita ravistelun sijaan pyöräytellä kauhalla. Simpukat ovat valmiita heti kun ne aukeavat. Jos keittämistä jatkaa turhan kauan, muuttuu simpukoiden liha sitkeäksi. Vain auki olevat simpukat ovat syötäviä. Tiukasti kiinni olevia yksilöitä ei siis kannata yrittää availla väkivalloin. 

Rouhi valmiiden simpukoiden päälle mustapippuria ja koristele lehtipersiljalla. Suolaa voi halutessaan lisätä, jos tuntuu että liemi ei ole riittävän suolaista. Simpukat itsessään ovat kuitenkin niin suolaisia, ettei lisäsuolaa todennäköisesti tarvita. 

Nostele simpukoita kauhalla jokaisen lautaselle ja muista annostella myös lientä. Vaalea pehmeä leipä on tärkeä osa tätä ruokaa, jotta ihanan liemen saa syötyä lautaselta. Kauha on turvallisempi vaihtoehto annosteluun kuin kattilasta kaataminen, sillä simpukoista saattaa irrota hieman hiekkaa, joka löytyy kattilan pohjalta.
Muista laittaa pöytään ylimääräinen lautanen tai kulho tyhjille kuorille. Kannattaa myös varata riittävästi paperia, sillä tässä hommassa kädet likaantuvat. Haarukat ja muut välineet ovat turhia, sillä simpukat syödään sormin.